Erityisesti tätä tietysti jankutetaan poliittisten vastustajiemme taholta, mutta myös huolestuneiden pääkirjoittajien ja älylliseen eliittiin itsensä mieltävien kansalaiskeskustelijoiden toimesta. Meidän täytyy päättäväisesti torjua tämä harhaluulo.

Koko ikäni olen kuullut kansalaisten valittavan, kuinka luutunutta politiikka on, kuinka korruptoituneet ”maan tavat” hallitsevat kulisseissa, kuinka epäselvää on poliittinen puhe ja kuinka kansasta vieraantuneita ovat päättäjät ja heidän päätöksensä.

Itse olen kokenut usein samoin. Monia vakiintuneita käytäntöjä ei Suomessa ole saanut syystä tai toisesta tarkastella kriittisesti, ei vaikka niissä olisi selkeitäkin epäkohtia. Usein järkiperäinen kritiikki on haluttu vaientaa ja kriitikko leimata kiihkoilijaksi, etenkin jos kritiikki on ollut osuvaa.

Ennen Perussuomalaisten nousua politiikkaamme vaivasi politiikan puute (tätäkin valiteltiin vuosia). Vanhoille puolueille oli politiikan suurista kysymyksistä kehittynyt konsensus, joka takasi sen, ettei hallitusyhteistyön estäviä erimielisyyksiä ollut. Siten ei itse vaaleilla enää ollut paljoakaan väliä, sillä Suomen suunta ei mainittavasti muuttunut sen perusteella, menettikö vaikkapa Keskusta viisi paikkaa Kokoomukselle tai Kokoomus seitsemän Demareille. Yksi puolueista istui aina huilausvuorossa oppositiossa, mutta jatkoi sitten hallitukseen noustuaan käytännössä samaa politiikkaa kuin edeltäjänsä.

Me Perussuomalaiset olemme jo oppositioasemasta ja jopa pelkällä olemassaolollamme muuttaneet suomalaista politiikkaa ja yhteiskuntaa enemmän kuin muuten olisi vuosikymmeniinkään tapahtunut. Ilman meitä ei esimerkiksi EU-politiikkaa tai maahanmuuttopolitiikka olisi ryhdytty tarkistamaan, eikä kielipolitiikasta edes puhumaan. Ja jos aikanaan nousemme suurimmaksi puolueeksi, kuten itse uskon, muutoksen vauhti tulee vain kiihtymään.

Se on totta, ettemme vaihda moraalisia periaatteitamme kuin paitaa. Sekin on totta, ettemme juuri välitä nuuhkia kansainvälisten muoti-ilmiöiden ailahtelevia tuulia. Tässä mielessä me olemme konservatiivisia.

Mutta vaikka moraaliltamme olemme perinteisiä, poliittisesti olemme nimenomaan muutosvoima. Miksi me tavalliset suomalaiset eri elämänaloilta olisimme muuten halunneetkaan laittaa itsemme likoon ja lähteä liikkeelle haastamaan vanhaa valtaa? Tuskin siksi, että saisimme jatkaa samojen asioiden tekemistä samalla tavalla kuin vanhat puolueet.

Me haluamme muuttaa niin politiikan muodon kuin sisällön. Me puhumme suoraan ja me edellytämme, että hallitusten muuttuminen muuttaa myös hallitusten politiikkaa. Me murramme tabut ja laitamme pyhätkin lehmät lypsylle.

Muutoksen todelliset vastustajat ovat yleensä niitä, joille nykytila on tuottoisa ja joille uudistuksista voisi koitua henkilökohtaista haittaa. Me emme ole osa perinteistä vallanjakojärjestelmää, jossa tunkkaiset puoluekoneistot valitsevat yhtä lailla maan korkeimmat virkamiehet kuin nuorisojärjestöistään valtakunnan johtoon nostettavat poliitikot.

Me olemme Suomen ainoa todellinen muutosvoima. Juuri ajamamme muutoksen takia vanha valta meitä niin pelkää. Ja pelkonsa ahdistamana vanhat puolueet jatkavat Perussuomalaisten leimaamista muutoksen vastustajiksi, toivoen samalla kiinnittävänsä kansalaisten huomion pois siitä, mitä ne itse ovat: valtarakennelmiinsa takertuneita kehityksen jarruja.


Sampo Terho
europarlamentaarikko