Otsikossa mainitut asiat ja arvot ovat oikeastaan hyvin perisuomalaisia ja perussuomalaisia arvoja. Meille perussuomalaisille lankeaakin tärkeä osa noiden arvojen puolustamisessa, kun maahan säädetään lakeja eduskunnan toimesta. Vanhat puolueet eivät nimittäin ole enää aikoihin olleet kiinnostuneita tavallisten ihmisten oikeusturvan parantamisesta tai edes sen säilymisestä aikaisemmalla tasollaan. Oikeusasioihin ei näköjään vanhojen puolueiden mielestä liity riittävän suurta vallankäyttöä, jotta mielenkiintoa riittäisi. Ahkerin kansanedustaja kansalaisten oikeusturva-asioissa onkin pitkään ollut Raimo Vistbacka.
Yksi oikeusasioiden pahimmista vinoutumista meillä on rikollisten paapominen liian vähäpätöisten rangaistusten muodossa. Vain huumerikoksista saattaa saada tuntuvan rangaistuksen. Talousrikolliset ja harmaan talouden huijarit pääsevät helpolla, osittain jo siksikin, ettei poliisille ole annettu kunnollisia voimavaroja talousrikosten tutkintaan. Ja kuitenkin juuri talousrikosten paljastaminen toisi valtiolle miljoonamääräisiä eurosaaliita, jos poliisi pääsee ajoissa tekemään takavarikkoja.
Hallituspuolueilta ei kuitenkaan riitä poliittista tahtoa antaa kunnollisia lisäsummia talousrikostorjuntaan, vaikka juuri täällä uudet poliisivirat nopeasti maksaisivat itse itsensä ja alkaisivat tuottaa selvää ”voittoa”. Hallitus myös on vuositolkulla suosinut rakennusalan talous- ja verorikoksia, kun etenkin kokoomus on kieltäytynyt hyväksymästä ns. käännetyn arvonlisäveron järjestelmää. Nyt vihdoin näyttäisi edes tässä olevan jotakin ryhdistäytymistä hallituksen taholta luvassa, ainakin sunnuntaipuheissa.
Toinen rikollisryhmä, joka on tyytyväinen lempeisiin nimellisrangaistuksiin, ovat raiskaajat ja pedofiilit. Jos pedofiili tai raiskaaja ensikertalainen tai kyseessä on ns. pikaraiskaus, tuomio on hävyttömän usein vain ns. ehdollinen: rikollinen ei istu päivääkään rangaistusvankina, kunhan vain ei kärähdä koeaikanaan. Tällaiset olemattomat muka-rangaistukset ovat loukkaus rikoksen uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan ja loukkaavat myös muiden tavallisten suomalaisten oikeudentuntoa.
Rangaistuslepsuilu on jatkossa menossa yhä huonompaan suuntaan, jos vihreän oikeusministerin vastikään käynnistämä selvitys johtaa siihen, että rangaistus on entistäkin pienempi, mikäli tekijä tunnustaa rikoksensa. Siten esim. raiskaaja, havaitessaan poliisin päässeen jäljille, tekee näppärän viisaasti tunnustaessaan, koska sittenhän tuo mainitsemani ehdollinen muka-rangaistus on vielä varmempi lopputulos kuin mitä se ikävä kyllä on jo nykykäytännössä.
Sen sijaan hallituksella ei näytä riittävän mielenkiintoa organisoidun rikollisuuden pysäyttämiseen jo rikoksen valmisteluvaiheessa. Kopla saa rauhassa harjoitella esim. aseellista pankkiryöstöä, ilman että asiasta vihiä saanut poliisi voisi puuttua peliin ennen kuin ryöstövalmistelu on edennyt ryöstöyrityksen lopulliseen alkamiseen. Asia korjautuisi yhdellä yksinkertaisella pykälämuutoksella rikoslaissa, mutta oikeusministeri ei vaan saa aikaiseksi lakiesitystä rikoksen valmistelun estämisestä. Minä kirjoittaisin tuon yhden pykälämuutoksen yhdessä päivässä.
Ainoa ”rikollisten” ryhmä, joka tässä maassa joutuu herkästi käräjille ja saa tuomion, ovat ne kunnon kansalaiset, jotka ovat puolustaneet omaisuuttaan tai menneet väliin pahoinpitelytilanteissa yms.. Kun kunnon kansalaisen pysäyttämä rikollinen itkee kovaa kohtaloaan oikeuslaitokselle, niin pahoinpitely- tms. syytteitä ja tuomioita rapsahtaa noille rikoksia keskeyttäneille kansalaisille. Jotenkin tuntuu, että Suomessa oikeiden rikollisten oikeusturva on poikkeuksellisen hyvin hoidettu …
Rikosasioiden ulkopuolelta todettakoon, että eduskunnassa on vireillä huolestuttava lakiehdotus, joka suosisi perimistoimistoja ja pankkeja ym. velkojia tavallisten velallisten kustannuksella. Hallitus näet esittää, että velkojien velkomushaasteet saataisiin vastedes antaa velallisille tiedoksi puhelinsoitolla, kunnollisen paperimuotoisen haastamisen sijasta. Tällainen lainmuutos on varmaan mieleen perimistoimistoille yms. ja oikeuden virkamiehille, mutta huonontaa velallisten oikeusturvaa.
Tavallisen kansalaisen on syytä huolestua myös siitä eduskunnassa olevasta lakihankkeesta, joka sulkisi häneltä pääsyn hovioikeuteen monissa tapauksissa, joissa käräjäoikeuden tuomio ei tyydytä. Hallitus ajaa parhaillaan läpi lainmuutosta, jonka mukaan monesti tarvittaisiin erityinen hovioikeudelta pyydettävä jatkokäsittelylupa, jotta juttu pääsisi ”hoviin”. Lupa tarvittaisiin, jos käräjäoikeuden tuomitsema riita-asia olisi häviöarvoltaan alle 10 000 euroa tai rikosasia vähäinen. Kuitenkin se, mikä tasavallan hallituksen mittapuulla on vähäpätöinen juttu, voi olla asianomaiselle taloudellisesti tai sosiaalisesti hyvinkin merkittävä. Lupajärjestelmällä pyritään ratkaisemaan hovioikeuksien eräitä toimintaongelmia, mutta se on ihmisten oikeusturvan kannalta huono keino.
Kaiken kaikkiaan: Perussuomalaisten politiikassa on täysi syy pitää rehellisten kansalaisten oikeusturvan parantamista yhtenä painopistealueena. Kovin suurta tungosta ei tällä alueella tunnu olevan muiden puolueiden taholta. Maalaisliittokin lopetti jo ajat sitten nojaamisensa raamattuun ja lakikirjaan.
Erkki Havansi
Keravan PerusS