ARTIKKELIT
Kuntarulettia
Kuntien lukumäärää on viime aikojen keskustelussa arvailtu kuin ruletissa voittavaa numeroa. Pyöräytetään vielä kierros, sekoitetaan hallinto, tehdään uudelleenjärjestelyjä, kyllä se oikea numero lopulta tulee... No ei vielä tällä kierroksella, uudet panokset, olkaa hyvä!
Kaikesta tästä hämmentämisestä kärsii tavallinen kuntalainen, joka ei pysy kärryillä, miltä luukulta hänen pitäisi palvelujaan pyytää, saati että hän saisi niitä sujuvasti ja edullisesti. Kustannussäästöjä tällaiselle toimintatavalle ei kukaan ole kyennyt luotettavasti laskemaan, varsinkaan jos yhtälöön otetaan mukaan palveluiden saatavuus jokaiselle kuntalaiselle.

Useammankin tutkijan suulla on jo todettu, että kunnan taloudellisuus ei ole suoraan riippuvainen koosta. Suomessa on maantieteellisesti hyvin erilaisia alueita, joiden kohtelu samalla kaavalla ja hallintomallilla ei käytännössä toimi. Demokratian kannalta on lyhytnäköistä ohentaa paikallisen vaikuttamisen mahdollisuuksia. Ei tavalliselle ihmiselle ole niin merkittävää päästä äänestämään presidenttiä suoralla kansanvaalilla, kuin pystyä vaikuttamaan lähialueensa peruspalveluiden järjestämiseen.

Tässä ei ole kovin kysytty mielipidettä kuntalaiselta joka haluaa säilyttää palvelut ulottuvillaan. Liitokset vievät palvelut yhä kauemmaksi reuna-alueilta. Varmin tapa autioittaa elävä maaseutu on sellainen kuntaliitos, joka ei ole siellä asuvien kuntalaisten vapaa tahto. Perussuomalaisten mielestä kuntaliitosten on perustuttava aina todelliseen vapaaehtoisuuteen ja niistä tulisi suorittaa sitova kansanäänestys.

Alueellistamisen ideologia ja käytäntö

Suurella porulla ja vastalauseiden myrskyllä on aikaansaatu muutama valtionhallinnon alueellistamispäätös, joiden seurauksena alle 3000 työpaikkaa on siirtynyt kehäkolmosen ulkopuolelle. Ennen sitä ja samaan aikaan maakunnista on kadonnut kymmeniätuhansia valtionhallinnon työpaikkoja. Verotoimisto, poliisi, työvoimapalvelut. Seuraavana listalla Kelan palvelupisteet ja ilmeisesti postinjakelu. Jäljelle jäävät tyhjentyneet virastotalot.

Yhdistämällä toimintoja ja keskittämällä ne muutamaan toimipisteeseen, on saatu palvelut loitonnettua vähintään kymmenien kilometrien päähän, tai pelkäksi verkkopalveluksi. Taustalla on ajatus suuresta keskittämiskehityksestä, suuremmasta kustannustehokkuudesta ja vähemmästä palvelusta.
Fantastista! Pian ei kuntalainen enää yllä karanneita palveluja käyttämäänkään, jolloin voidaan osoittaa, että palvelutarve on vähentynyt, ja taas säästyy rahaa...

Julkaistu 12.10.2010 klo 08:58
Kirjoittaja: Ossi Sandvik