ARTIKKELIT
Ken oikeutta maassa saa...
Miten toimii tänään suomalainen oikeuslaitos ja miten toteutuu kansalaisen oikeusturva? Poliisi hoitaa työnsä resursseihin nähden mallikkaasti, rikosten selviämisprosentti Suomessa on hyvä, mutta mitä tapahtuu siitä eteenpäin?
Oikeusprosessit ovat hitaita siitä päätellen, että EU on toistuvasti huomauttanut Suomea liian pitkistä käsittelyajoista. Viime aikoina kansalaisia on vähintäänkin ihmetyttänyt se, että käräjäoikeudesta saatu päätös kääntyy usein täysin päinvastaiseksi seuraavassa oikeusasteessa. Oikeusprosessit voivat jatkua korkeimpaan oikeuteen asti, josta saattaa tulla jopa äänestäen aikaansaatu päätös.

... ja mihin hintaan?

Oikeudenkäynnin kulut ovat sitä luokkaa, että jo se muodostaa monille esteen oikeuden hakemiselle. Varsinkin talousepäselvyyksissä juttu saattaa pitkittyä ja mutkistua, asianajopalkkioiden juostessa vuosikausia, jolloin ainoa voittava osapuoli ovat asianajotoimistot. Tämä ei sovi tavallisen kansalaisen käsitykseen oikeuden toteutumisesta.

Rikokseen sortuneen oikeusturvasta on kannettu huolta, sen sijaan rikoksen uhrin oikeuksien parantaminen on jäänyt vähälle huomiolle. Kaikkea ei ole edes mahdollista korvata, monen rikosuhrin elämä muuttuu lopullisesti. Siitä kuitenkin pitäisi yhteiskunnan pystyä aina huolehtimaan, että määrätyt korvaukset maksetaan uhrille riippumatta siitä, suorittaako korvauksiin määrätty vastuunsa vai ei.

Riippumatonta ja puolueetonta?

Demokraattisessa maassa on ensiarvoisen tärkeää huolehtia jokaisen kansalaisen oikeusturvasta. Voimmeko enää luottaa maamme tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen, vai ratkaiseeko jutun edukseen se osapuoli, joka pystyy palkkaamaan parhaan ja kalleimman asianajajan?

Rikoslakimme antaa mahdollisuudet rangaista rikoksista sovituissa rajoissa. Tuomioiden pituudet samasta rikoksesta ovat vaihdelleet paljon eri käräjäoikeuksissa. Ehdollinen tuomio ei ehkä tunnu tuomiolta lainkaan, ennen kuin niitä kertyy ehdottomaan vankeuteen johtava määrä. Tavallinen ihminen kuitenkin ajattelee asian niin, että rikoskierre pitäisi katkaista aikaisessa vaiheessa.

Yhteinen etu olisi, että tuomionsa suorittanut pystyisi uudelleen sortumatta, palaamaan täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Toisaalta yleisen edun nimissä, selkeästi vaaralliseksi osoittautunut rikollinen täytyisi aina eristää saamaan hoitoa, jotta voitaisiin välttää todennäköinen rikoksen toistuminen ja uusien uhrien vahingoittuminen.

Julkaistu 21.02.2011 klo 07:49
Kirjoittaja: Puoluesihteeri Ossi Sandvik