ARTIKKELIT
Miksi kukaan ei tiedä EU:sta juuri mitään
Eu-asiat tuntuvat kansalaisista kaukaisilta ja ovat uuvuttavan monimutkaisia, mutta ne vaikuttavat elämäämme, halusimme tai emme. EFD-ryhmämme puheenjohtaja Nigel Farage tiivisti asian elämänkerrassaan näin: ”Voi hyvänen aika, he eivät todella tiedä mitä heille täällä tehdään heidän omissa nimissään.”
Miksi EU-asioista ei saa tolkkua? Yksi syy EU:n vaikeaselkoisuuteen on sen monimutkainen rakenne, joka on syntynyt vähä vähältä vuosien varrella erilaisten kompromissien ja hankkeiden myötä, ilman yhtä selkeää suunnitelmaa. Eri instituutioiden työnjako on niin monimutkainen, etteivät kansalaiset koskaan tule laajasti niiden tehtäviä sisäistämään.

Samoin EU puskee ulos erilaista paperia niin valtavasti, ettei kukaan pysty likimainkaan kaikkea seuraamaan. Tietoa on kyllä saatavilla, mutta sitä on niin paljon, että kaipaamansa tietoa on hyvin vaikea löytää. Esimerkiksi voimassa olevan EU-lainsäädännön luettelossa on yli 18 845 erilaista asiakirjaa. Niiden opiskelussa jo innokkainkin federalisti masentuu.

Pelkkä EU-lain käsitekin on hankala. Useimmat ihmiset muistavat kyllä direktiivien olemassaolon, mutta lisäksi laki sisältää asetuksia ja päätöksiä. Direktiivien ja asetusten ero on siinä, että direktiiveillä annettaan kansallisille lainsäätäjille vain tavoitteet, jotka heidän on sitten itse päättäminsä toimin määräaikaan mennessä saavutettava. Direktiivi voi olla osoitettu osalle jäsenmaista tai vaikka vain yhdelle. Asetukset taas tulevat välittömästi voimaan kaikissa jäsenmaissa, ilman kansallisten lainsäätäjien toimia. Päätökset puolestaan määräävät jostain yksittäisestä tapauksesta ja ne osoitetaan jollekin tietylle jäsenmaalle, kohderyhmälle tai EU-kansalaiselle.

Myös EU:n lukuisat perussopimukset ovat toivottoman pitkiä ja epäselviä. Ne ovat ihmisille korkeintaan niminä tuttuja, kuten Nizzan– tai Lissabonin sopimus, joka siis todellisuudessa oli EU:n perustuslaki, mutta joka sisältää lähinnä viittauksia ja sanamuutoksia toisiin sopimuksiin. Sopimuksista kirjoitetaan selvempiä ns. konsolidoituja versioita, mutta nekin ovat pitkiä ja mm. uudesta perustuslaista äänestettiin aikanaan ilman konsolidoitua versiota, joten edes europarlamentaarikot eivät käytännössä olleet voineet lukea perustuslakia ennen kuin hyväksyivät sen.

Lyhyesti sanottuna: EU-asioihin perehtyminen vaatii niin paljon aikaa, ettei se tahdo onnistua kuin niiltä, jotka täällä ammatikseen näitä asioita työstävät. Kansalaisia on turha tästä paheksua. Heillä pitäisikin olla parempaa tekemistä, kuin opetella ulkoa loputtoman virkamieskoneiston rattaita ja sen tuottamaa A4-saastetta.

Siksikin on tärkeää, että meillä Perussuomalaisilla on edustus myös europarlamentissa. Jos haluat johonkin EU-asiaan selvyyttä, voit aina lähettää minulle kysymyksiä sähköpostitse (yhteystiedot lehden perällä). Minulla on tukenani niin henkilökohtaiset avustajani kuin ryhmäni virkamiehistö, joten emmeköhän saa valoa jopa tänne pimeyden ytimeen.


Sampo Terho


Julkaistu 06.07.2011 klo 07:25