On käynyt ilmi, että päihde- ja mielenterveyshoitoja yritetään siirtää mahdollisimman paljon avohoitoon ja laitospaikkoja ajetaan alas. Henkilökuntaa vähennetään koko ajan. Yhä nuoremmat sairastuvat mielenterveysongelmiin. Onko nykyinen elintaso niin psyykkisesti rasittavaa, että se heijastuu lapsiin?
Mielenterveyden häiriöistä kärsivien ja muun väestön välillä on olemassa terveysero, joka ilmenee viidentoista vuoden erona elinaikaodotteessa.
Suurin osa kuntalaisten mielenterveyteen vaikuttavista ratkaisuista tehdään terveydenhuollon ulkopuolella: ympäristö-, kaavoitus- ja liikennesuunnittelussa, sosiaali- ja kulttuuritoimessa, opetus- ja koulutoimessa, työvoimapolitiikassa, poliisin toiminnassa jne.
Näin virkamiehet eivät tutustu tarpeeksi kyseisten alueiden palvelutarpeisiin eikä laitosten kapasiteettia kartoiteta kunnolla, katsotaan vain säästöjä, joita loppujen lopuksi ei taida kovinkaan paljon kertyä, kun joudutaan ostopalveluina korvaamaan henkilökuntaa.
Avohoito on myös aivan lapsenkengissä, kuntoutusta ei järjestetä säästösyistä, eikä muutakaan hoitoa kunnolla. Onhan se varmaan avohoitoa ja kuntoutusta kun päihde- ja mielenterveyspotilaat istuvat puistonpenkillä pullo seuranaan, siinä kuntoutus, liikunta ja kommunikointi kavereille toteutuu.
Psykiatrien luo pääsy on kiven takana, joutuu odottamaan pitkän aikaa ennen kuin saa varattua itselleen hoitoajan ja mahdollisen lääkityksen. Hoitajien ja potilaiden kohtaaminen pitäisi saada säännölliseksi ja riittäväksi, että muodostuu tiivis hoitosuhde. Näin toipuminen nopeutuisi, eikä tulisi ennenaikaisia eläkkeelle siirtymisiä.
Siis avopuolelle riittävästi pätevää henkilökuntaa, kiitos.
Tässä olisi hommaa poliitikoille saada kuntoon Suomen terveyshuolto. Mistä löytyy pätevä puolue, joka lähtee ajamaan päihde- ja mielenterveysasioita, joka tekee taattua laatutyötä syrjimättä heikompiosaisia?
Sisko Niskanen
perussuomalaisten kannattaja
Kiuruvesi
